Peking sijaitsee Pohjois-Kiinan tasangon eteläosassa ja on Hebein maakunnan ympäröimä. Se on samoilla leveysasteilla Madridin ja Napolin kanssa. Aurinko siis paistaa korkealla ympäri vuoden, mutta mantereinen ilmasto tarkoittaa jyrkkiä lämpötilaeroja, eli kylmiä talvia ja kuumia kesiä. Sateiden määrä on suhteellisen vähäinen, varsinkin talvella ilmankostutin on lähes välttämättömyys ja ilmassa on paljon hienorakenteista pölyä, jonka suurta määrä ei helposti tule havaittua.
Talvisin (joulu-helmikuu) yöpakkasta saattaa olla -10 C - -15 C, mutta yleensä ilma lämpenee päivisin plussalle jos aurinko vain pääsee paistamaan, muutoin voi olla varsin kylmääkin. Talvella saattaa myös tuulla voimakkaasti, mikä lisää kylmyyttä. Suomalaiseen ilmastoon tottuneelle talvi ei toki ole ongelma, paitsi kun taksi ajaa pakkasellakin ikkunat auki…
Kevät ja syksy ovat lyhyempiä kuin Suomessa, ilma jäähtyy ja lämpenee kesästä talveen ja päinvastoin muutamassa viikossa. Kesä suomalaisen mittapuun mukaan kestää noin huhtikuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Enimmät sateet ajoittuvat yleensä alkusyksyyn.
Pekingin alueen pinta-ala on 19 tuhatta km2, eli n. tuplasti Uudenmaan koko. Asukasluku on n. 13 miljoonaa, joista itse kaupungissa asunee n. 8 miljoonaa asukasta, vakituiset ja väliaikaiset mukaan lukien. Ja lisää on tulossa koko ajan…
Pekingiä ympäröi lännessä ja pohjoisessa vuoristo, jonka korkeimmat kohdat ovat n. 1.500 metriä. Vuoristoalue lännessä jatkuu Mongoliaan ja Gobin autiomaahan ylätasankona. Tuulten vallitseva suunta on lännen sisämaasta, eikä mereltä kuten Suomessa on yleensä laita.
Peking sijaitsee geologisesti levottomalla alueella. Maanjäristyksiä voi siis sattua, joskin ne ovat harvinaisia (edellinen sattui 1970-luvulla).
Joka tapauksessa niiden varalta mm. Suomen suurlähetystö on laatinut toimintaohjeet, joihin on hyvä tutustua. Internetosoite on : http://www.finland-in-china.com/emergen.htm
Pekingin tieverkosto muuttuu todella nopeasti se tarkoittaa sitä että kaikki kartat ovat jo julkaisu vaiheessa viitteellisiä. Isoimmat kadut pysyvät paikoillaan, mutta niilläkin jo tutuiksi tulleet "maamerkit" eli kaupat ja mainokset saattavat muuttua yhden yön aikana. Linkin takaa löytyy suhteellisen hyvä www kartta ja webistä löytyy varmasti lisää hyviä karttoja. Monien karttojen ns. vika on se, että ne ovat vain karaktereilla merkittyjä ja kaikkia poikkikatuja ei niihin ole välttämättä edes piirretty. Harvoin löytyy karttaa jossa olisi sekä karakterit että pinyineillä kirjoitetut paikkojen nimet.
Aikavyöhyke ja aikaero
Koko Kiina kuuluu samaan aikavyöhykkeeseen GMT +8.
Aikaero Suomen ja Kiinan välillä on siis 5 tuntia ja talvella 6 tuntia, Kiina edellä.
http://www.timeanddate.com/worldclock/city.html?n=33
Pekingin säätä voi päivittäin seurata esimerkiksi allaolevasta viiden päivän ennusteesta. Valitse lisäksi "city" ja kirjoita Beijing.
http://www.bbcworld.com/content/template_globalweather.asp?pageid=74®ION_ID=2&CURRENT_REGION=Asia
Sateet
Laajan paikallisessa lehdessä ilmestyneen artikkelin mukaan, nykyisin lähes kaikki sateet Pekingissä ovat tehtyjä. Tämä tapahtuu laittamalla kemikaaleja ilmaan, jolla kerätään ympärillä oleva kosteus vesipisaroiksi. Pekingissä ja lähialuilla sateentekemisen hallinnon alaan kuuluu lähes 30 000 ihmistä.
Saasteet
Pekingin saastetilannetta arvioidaan API-luvulla
Peking API
Tulkinta
Suomi API
Tulkinta
< 100
Hyvä Keli
< 50
Hyvä
> 100
Sairaille ja heikoille huono
50-75
Tyydyttävä
> 150
Kaikille huono
75-100
Välttävä
> 300
Kaikille todella huono
100-150
Huono
> 400
Vaarallinen terveydelle
150-200
Erittäin Huono
www.bjepb.gov.cn/ (kiinaksi vas ylä kulmassa)
http://english.sepa.gov.cn/ klikkaa oikeasta ylälaidasta kieleksi english. Vasemmassa bannerissa on "Air Quality" automaattisesti vaihtuva kaupunkilista, josta Pekingin ilmanlaadun voi todeta.
http://www.ytv.fi/FIN/ilmanlaatu/indeksin_maarittely.htm (Suomen API-lukujen määrittelyt - vertailun vuoksi)
Tuulet
Keväisin lisäharmia tuovat kovat tuulet, jotka nostavat maassa makaavan pölyn ja irtohiekan "korkeiksi torneiksi". Lisää hiekkaa saapuu Kobin autiomaasta hiekkamyrskyjen aikana. Tällöin on syytä välttää ulkoilua, ulkona liikkumista ja jos mahdollista käyttää kasvosuojainta/ maskia.
Pääkaupungiksi Pekingin poliittinen sijainti on jonkin verran poikkeuksellinen. Useimmitenhan pääkaupungit sijaitsevat valtioiden väestön painopistealueella ja etäällä uhanalaisista rajavyöhykkeistä. Peking sen sijaan on alun perinkin ollut kiinalaisen kulttuurin reuna- ja raja-aluetta. Ilman pohjoisen vieraita valloittajakansoja ja historian sattumia se olisi varmaan jäänytkin vain paikalliseksi keskukseksi.
Asutus sinänsä Pekingin alueella on hyvin vanhaa. Jo nykyihmisen (Homo Sapiens) varhainen edeltäjä, tulenkäytön tuntenut Homo Erectus on elänyt paikalla satoja tuhansia vuosia sitten, siis jopa ennen viimeisiä jääkausia. Eräs esimerkki siitä on kuuluisa ns. Pekingin ihminen, jonka löytöpaikka on vain n. 50 km Pekingin keskustasta lounaaseen Zhoukoudian’issa. Löydön muuten tekivät ruotsalaiset herrat Andersson ja Zdansky v.1921. Nykyihmisen aikana seutu on ollut kauppateiden ja sotaretkien risteyspaikka. Meren, Gobin autiomaan ja vuoriston välissä oleva n. 150 km levyinen käytävä on ollut ainut helppo tie etelään pohjoisille kansoille; khitaaneille, jurcheneille, mongoleille ja mantshuille.
Peking onkin ollut jo n. 1000 vuoden ajan vähintään paikallinen keskuspaikka, vaikka mistään mittavasta kaupunkiasutuksesta varhaisempina aikoina voidaan tuskin puhua. Pohjoiset Liao- ja Jin-dynastiat (mongolisukuiset khitaanit ja jurchenit) pitivät Pekingiä pääkaupunkinaan ja saivat vähitellen aikaan kaupungin statuksen nousun alueellisena keskuspaikkana, joskin varsinainen kiinalaisen kulttuurin keskus ja pääkaupunki oli edelleen etelämpänä.
Koko Kiinan mittakaavassa Pekingistä tuli pääkaupunki vasta kun mongolit 1200-luvun puolivälissä Tsingis-kaanin aloitteesta vuosikymmenien aikana systemaattisesti valloittivat koko Kiinan, edeten jopa nykyiseen Vietnamiin asti. Tsingis-kaanin pojanpoika Kublai, joka hallitsi mongolivaltion kiinalaisia alueita, perusti Yuan-dynastian ja oman pääkaupunkinsa Pekingin sijoille. Kaupungin nimi silloin oli Khanbalik, eli kaanin kaupunki. Väitetään, että mongolivalloittajat vielä tuolloin olisivat Khanbalikissakin asuneet paimentolaisten tapaan jurtissa. Alkuaikoina se saattoi pitää paikkansa, mutta joka tapauksessa kaupunki Kublain aikana kasvoi usean sadan tuhannen asukkaan kokoiseksi ja joidenkin mongolien piirissä muhinut idea koko pohjoisemman Kiinan muuttamisesta viljelymaasta paimentolaisille paremmin sopivaksi ruohoaroksi ilmeisesti haudattiin urbaanin elämäntyylin tieltä byrokratian syvimpään olemukseen…
Syy Khanbalikin perustamisen juuri Pekingin sijoille oli varsin luonnollinen, koska mongolit halusivat säilyttää kiinteät yhteydet emämaahansa ja toisaalta hyvät yhteydet etelään Kiinan ydinalueille. Peking oli tavallaan kompromissi. Kublai-kaanin aikana Kiinassa vieraili myös kiistelty hahmo, italialainen kauppiassuvun poika Marco Polo isänsä ja enonsa kanssa. Kaikki eivät vieläkään hyväksy hänen muistelmiaan todeksi, mutta Marco pääsi kertomansa mukaan jopa Kublai-kaanin sisäpiiriin ja sai mm. diplomaattisia ja vastuullisia hallinnollisia tehtäviä. Mongolit antoivatkin mielellään ulkomaalaisille tilaa hallinnossaan, koska eivät luottaneet syntyperäisiin kiinalaisiin. Kertomuksissaan Marco Polo kuvaa mm. Khanbalikin lounaispuolella ollutta siltaa, jonka koristeena on n. 500 pientä leijonapatsasta. Tämä ”Marco Polon silta” on edelleenkin yksi Pekingin nähtävyyksistä, se sijaitsee leijonapatsaineen Pekingin keskustasta n. 15 km lounaaseen. Kukaan ei kuulemma ole pystynyt laskemaan leijonien lukumäärää varmuudella…
Mongolivalta oli melko lyhytikäinen, se kesti vain vajaa sata vuotta. Kiinalaisten kapinaliikkeet olivat voimistuneet ja olivat lopulta liian vahvoja ohuen eliitin keskushallinnolle. Vallan kaappasi Keski-Kiinassa Ming-dynastian perustaja Zhu Yuanzhang vuonna 1368. Aluksi Ming-dynastia siirsi pääkaupungin etelämmäksi Nanjingiin, mutta dynastian järjestyksessä kolmas keisari (hallitsijanimeltään Yongle ja sisäpiirin vallankaappaaja hänkin), siirsi pääkaupungin takaisin Pekingiin vuonna 1421, josta asti kaupungin nimeksi vakiintui kiiinalainen Bei Jing (pohjoinen pääkaupunki). Syy pääkaupungin siirtämiseen oli se, että Peking oli Yonglen omaa alkuperäistä hallintoaluetta ja hän suhtautui epäluuloisesti sukudynastiansa eteläiseen haaraan. Suku on Kiinassakin pahin. Toinen syy oli, että hän uskoi näin saavansa edelleen alituisena uhkana olevat mongolit paremmin kontrolliinsa.
Sotien aikana Pekingin rakennuksia oli tuhottu ja periaatteessa mongolikaudelta on jäljellä vain Kielletyn kaupungin länsipuolella oleva korkea buddhalainen ”Valkoinen Pagoda”. Ming-kaudella rakennettiin varsinainen Kielletty kaupunki nykymuodossaan ja Tiantan, eli Taivaan Temppeli –kokonaisuus. Myös Pekingin pohjoispuolella oleva osa Kiinan muuria on tältä ajalta peräisin, aiemmin muuri oli täällä hajanaisempi ja primitiivisempi. Mongolithan eivät muuria olleet mihinkään tarvinneet. Itse Pekingin ympärille rakennettiin myös uusi ja vahvempi kaupunginmuuri, joka kesti suhteellisen muuttumattomana 400 vuotta 1960-luvulle asti, jolloin havaittiin sen purkaminen erityisen tarpeelliseksi toimenpiteeksi.
Ming-keisareiden hauta-alue on Pekingin ulkopuolella luoteessa. Sinne on haudattu 13 keisaria ja se oli aikanaan tarkasti vartioitu. Haudoille johtaa 7 km pitkä ”pyhä tie”, jonka varrella on 800 m matkalla kaksitoista marmorista eläinpatsasparia, mm. hevosia, norsuja, kameleita ja tietysti keisarillisia leijonia.
Kuten mongolit, myös Ming-dynastia heikentyi sisäisissä kiistoissa ja kapinoissa. Osa kiinalaisista haki tukea pohjoisen mantshuista. Mantshut olivat alun perin vain yksi monista pohjoisen paimentolaisheimoista, mutta olivat onnistuneet organisoimaan voimakkaan sotilasvaltion nykyiseen Mantshuriaan. Kuten niin monesti muuallakin historiassa, apuun kutsutut liittolaiset huomasivat kuitenkin avunpyytäjien heikkouden ja käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Mantshut kaappasivat vallan pohjoisessa, miehittivät Pekingin ja perustivat Qing-dynastian vuonna 1644. Viimeinen Ming-keisari hirtti itsensä Kielletyn kaupungin pohjoispuolella olevalla hiilikukkulalla. Puukin on edelleen olemassa, ainakin jos on muistolaattaa uskominen…
Jällen kerran Pekingin sijainti sopi uusille hallitsijoille erinomaisesti, koska se yhdisti pohjoisen Mantshurian ja eteläisen Kiinan. Kaupunki oli perinteiseen kiinalaiseen tapaan ilmansuuntia seuraavan ruutukaavan mukainen ja jaettuna alueisiin etnisten ryhmien mukaan. Keskellä oli Palatsialue, eli Kielletty kaupunki, sitä ympäröi Keisarin kaupunki, jota puolestaan ympäröi ”sisäkaupunki”, eli tataarikaupunki. Etnisillä kiinalaisilla oli lupa asua vain Qianmenin ja Tiantanin välisessä ”ulkokaupungissa”. Ming-dynastian arkkitehtuuri säilyi suurelta osin Qing-dynastian aikana, mutta uuttakin rakennettiin, mm. vanha ja uusi kesäpalatsi, johon eräs leskikeisarinna Cixi käytti varat, joilla piti uudistaa Kiinan laivasto länsimaiden veroiseksi. Voidaan sanoa, että ainakin hän tiesi, mitä halusi…
Keisarinna Cixi on kuuluisa hahmo ja onnistui 1800-luvulla kauneutensa ja älynsä ansiosta nousemaan jalkavaimon asemasta ja pitämään tosiasiallista valtaa käsissään usean vuosikymmenen ajan pitäen otteessaan ensin keisaria ja sitten hänen seuraajiaan.
Qing-dynastian aikana syntyi myös Laamatemppeli (Yonghegong) –kompleksi, joka oli aikanaan 1.500 munkin asuttama paikka. Kielletty kaupunki, joka on 72 hehtaarin kokoinen, oli tarkoin rajattu ulkopuolisilta. ”Asiaton oleskelu kielletty” kylttejä ei tarvittu, kun rangaistuksena oli kuolema. Alueella on n. 800 rakennusta ja niissä asui vain keisarillinen perhe lukuisine jalkavaimoineen ja palvelijoineen sekä eunukkeineen, joita oli parisenkymmentä tuhatta. Ahdasta oli, asunnot ovat suhteellisen pieniä. Sopukaan ei ollut parhaimpia, jos on tarinoita juonitteluista uskominen.
Euroopan siirtomaavalta-aikana 1800-luvulla ote kiristyi myös Kiinasta ja ns. oopiumsotien seurauksena ranskalais-englantilaiset joukot miehittivät Pekingin ja tuhosivat ja ryöstivät v.1860 mm. vanhan kesäpalatsin lähes täydellisesti. Hienosta eurooppalaistyylisestä barokkilinnasta on vain vähäiset rauniot jäljellä, länsimainen tehokkuudella on pitkät perinteet…
Ulkomaalaisten vaikutusvalta, jota keisarivalta ei pystynyt vastustamaan, herätti Kiinassa kasvavaa ärtymystä. Niinpä kansallisuusliike lopulta kaatoi keisariuden vuonna 1911, jolloin Kiinan tasavalta perustettiin, johtohahmonaan Sun Yatsen. Viimeinen mantshu-keisari Pu Yi asetettiiin monivuotiseen ”kotiarestiin” Kiellettyyn kaupunkiin. Bertoluccin elokuva ”Viimeinen keisari” kertoo juuri näistä tapahtumista ja on kuvattu itse paikan päällä. Pu Yi oli sittemmin vankeudessa ja vapauduttuaan toimi Pekingissä puutarhurina. Kiinalaisen sananlaskun mukaan elämässä ei ole muuta tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään ole loppujen lopuksi kovin tärkeää…
Vallankumouksesta huolimatta yhteiskunnallinen levottomuus kuitenkin jatkui ja kehittyi monivaiheiseksi sodaksi, jossa osapuolia olivat Kuomintang-puolue ja kommunistit sekä maahan 30-luvulla hyökännyt Japani. Pääkaupunki vaihtui taas etelään Nanjingiin ja lyhyeksi aikaa sisämaan Chongqiniin. Kommunistit pääsivät sodassa vähitellen voitolle ja vuonna 1949 Mao Zedong julisti Pekingin Tiananmenin aukiolla Kiinan Kansantasavallan perustetuksi. Samalla palautui Pekingin asema kiistattomana pääkaupunkina. Kaupungissa alkoi ”modernisointi”, jolloin kaikkea vanhaa tuhottiin surutta uusien rakennusten ja leveiden katujen tieltä (kuulostaako 60-luvun Suomelta? Ihme, ettei Turun linnaakin purettu… ). Onneksi paljon vanhaa on vielä jäljellä ja nyttemmin jopa entisöitynä.
Pekingissä puhutaan mandariini kiinaa (putonghua). Kiinankieliset nimikkeet omasta kielestä ovat Han Yu tai Zhong Wen. Mandariini on Kiinan virallinen kieli, jota puhuu suurin osa maan kansasta. Muita kiinan kieliä (esim. etelässä käytetty) kantonin kiina ja murteita käytetään eri osissa maata ja välttämättä kaikki maan asukkaat eivät ymmärrä toistensa puhetta. Sen sijaan kirjoitusmerkit ovat muissakin kiinankielissä pääasiassa samanlaisia kuin mandariinissa. Kansainvälisissä yhtiöissä käyttökieli on usein Pekingissäkin englanti, ja sillä paikallisten tukemana jollain tapaa selviää pääkaupungissa. Mitä edemmäs maaseudulle matkustaa, sitä huonommin mitään muita kieliä osataan. Elämän laatu kuitenkin selkeästi paranee, jos opettelee joitakin mandariini kiinan perusilmaisuja, joilla pärjää paikallisten asukkaiden kanssa normaalissa arjessa.
Puhuttua mandariinia yleensä opetetaan ulkomaalaisille käyttämällä länsimaalaisia kirjaimia: tätä kutsutaan PinYin -kirjoitukseksi. Myös esim. monet katujen ja talojen nimet ovat merkitty PinYinillä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paikalliset tunnistaisivat ne muuta kuin karaktääreillä kirjoitettuna. Siksi onkin melko tavanomaista pyytää takseja yms. varten osoitteet kiinalaisilla karaktääreillä kirjoitettuna. Myös oma osoite kannattaa pyytää isännöitsijä-toimistosta kiinaksi kirjoitettuna ja/tai teettää henkilökohtaiset käyntikortit, jossa toisella puolella yhteistiedot ovat länsimaisin toisella puolella kiinalaisin merkein.
Kiina on ateistinen maa, vaikka Kiinan perustuslaki myönsi uskonnon vapauden vuonna 1982 kaikille muille paitsi puolueen jäsenille.
Kiinassa on harjoitettu monia uskontoja sen värikkäillä vuosisadoilla ja varsinkin useilla etnisillä vähemmistöillä omat uskonnolliset seremoniat ovat säilyneet. Merkittävimmät uskontosuunnat ovat olleet taoismi, konfutselaisuus sekä buddhismi. Buddhalaisuus on valtauskonto edelleen tiibetiläisten, mongolialaisten sekä Dai-kansan keskuudessa ja temppeleitä on säilynyt eri puolilla maata, myös Pekingissä. Noin 2-3% maan väestöstä on muslimeja keskittyen lähinnä Uyghurin alueelle. Lisäksi Kiinassa on yli 7 miljoonaan kristittyä. Kristilliset kirkot ovat valtionhallinnon kontrolloimia, mutta esimerkiksi jumalanpalveluksiin ulkomaalaisilla on vapaa pääsy näyttämällä ovella passia.
Kiinassa käytetty kalenteri on virallisesti länsimainen.
Uuden vuoden päivä: 1. tammikuuta
Kiinalainen uusi vuosi: Yleensä tammi-helmikuun vaihteessa. Virallisesti kolmen päivän vapaa, mutta nykyisin valtionhallinnon ohjeiden mukaan monet yritykset tekevät viikonlopun sisään pidentääkseen lomaa vähintään täyteen viikkoon.
Perinteisen kiinalaisen kalenterin mukaan vuosi vaihtuu talvipäivän seisauksen jälkeisen toisen uuden kuun aikaan. Kiinalainen kolme päivää kestävä uuden vuoden juhla on vuoden suurin juhla. Tähän uuteen vuoteen yhdistetään myös vuosilomia. Uusi vuosi on juhla jolloin kiinalaiset ovat tosissaan lomilla ja matkustelevat kiinassa.
Vappu eli Labor Day: 1. toukokuuta. Virallisesti kolmen päivän loma, mutta kuten yllä monet yritykset tekevät viikonlopun sisään pidentääkseen yhtäjaksoista vapaata.
Kansallispäivä: 1. lokakuuta. Virallisesti kolmen päivän vapaa, mutta järjestelyt
usein kuten muissakin kansallisissa vapaissa.
Joulu, pääsiäinen, helluntai, juhannus eivät ole Kiinassa kansallisia vapaita.
Eri yrityksillä voi olla lomista ja vapaista erilaisia käytäntöjä. Koulut ja lastentarhat päättävät omista vapaista yleensä hyvissä ajoin ennen seuraavaa lukukautta. Koulujen vapaat ajoittuvat kesään, kansallispäivän tienoille, jouluun, kiinalaiseen uuteen vuoteen, sekä vappuun, mutta lomien pituudet ovat yleensä erilaiset eri kouluissa.
Puhdas vesi ei ole Kiinassa itsestäänselvyys. Pekingissäkin hanavedellä voi kylpeä ja pestä hampaat, mutta juomavetenä kannattaa käyttää pullovettä. Pekingin hanavesi on kovaa sisältäen metallien jäämiä, ja iho kuivaa sekä päänahka alkaa helposti hilseillä. (Ihon kuivamista tosin edesauttaa ilmaston kuivuuskin. Säännöllinen ihon rasvaus voi olla tarpeellista.)
Pekingiläisen kodin normina onkin yleensä vesiautomaatti. Tavallisimmat vesiautomaatit ovat sähkökäyttöisiä, jolloin ne yleisimmin sekä kylmentävät että kuumentavat veden. Ruokakaupoista tai kaupungissa esim. Management Officen kautta yleensä järjestyy isojen vesipullojen kotiin kuljetus ja toimittajia on useita. Pullovesiä on erilaatuisia ja samalla toimittajalla vesien hintahaitari liikkuu 15 RMB - 28 RMB paikkeilla/pullo. Yleisin käytäntö on hankkia 10 x 10 litran pullon lippusarja ja maksaa vesi etukäteen. Lisäksi myös tyhjästä panttipullosta edellytetään noin 50 RMB pantti. Vesiyhtiöt toimittavat kotiin uutta vettä yleensä samana päivänä kun sitä tilataan.
Pekingissä liikkujia on yli 15 miljoonaa. Yleiset liikennevälineet eli lähinnä linja-autot (myös sähkösellaiset ja minibussit) ja metro auttavat päivittäistä paikasta toiseen siirtymistä. Lisäksi kaupungissa on yli 70 000 taksia ja perinteinen pyöräily sujuu 8.5 miljoonan polkupyörän voimin. Vaurastumisen myötä myös yksityisautoja on liikenteessä entistä enemmän: jonkun arvion mukaan joka päivä Pekingin teille tulee 1000-2000 uutta autoa ja niiden mukana paljon uusia autoilijoita.
Suomalaisesta saattaa tuntua, että liikennesäännöt puuttuvat kokonaan, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Hyvin pikkutarkkojakin sääntöjä on (esimerkiksi töötätä saa vain 1.5 sekuntia, max 3 kertaa peräkkäin), mutta käytännössä niiden noudattaminen ja liikennekulttuuri on erittäin joustavaa. Kolmella kaistalla saattaa ajaa 5 autoa rinnakkain, moottoritiellä vieressäsi ajaa aasi, vasemmalle käännytään sutjakasti ennen suoraan tulijoita. Ryhmittyminen risteyksissä ja käännyttäessä on kiinalaisittain melko tuntematon käsite. Mutta näin liikenne suurkaupungissa sujuu ja joustaa! Ja useat suomalaiset ajavat autolla päivittäin ja pärjäävät hyvin. Tarkista kuitenkin oman yrityksesi kanta ajamiseen. Jotkut yritykset eivät salli suomalaisten ajaa Pekingissä.
Liikenneonnettomuuksia kuitenkin tapahtuu. Yleisimpiä ovat peräänajot ja muut peltivahingot. Ulkomaalainen on onnettomuustilanteessa—riippumatta syyllisyydestä tai syyttömyydestä—kuitenkin heikommalla kuin kiinalainen. Vakuutukset kannattaa siis pitää kunnossa.
"Kuuleman mukaan kiinalaisissa kouluissa ei anneta lainkaan liikennekasvatusta. Liikenne on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina ja ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, miten vaikea autoilijan on havaita esim. pimeässä liikkujaa tai ettei auto pysähdy siten kuin polkupyörä. Myöskään liikennevalojen merkitystä eivät kaikki ole sisäistäneet"
"Pekingissä ajetaan autoa samoin kuin polkupyörää, väistellen ja mutkitellen. Välillä tuntuu, että jokainen kolo täytetään samalla mentaliteetilla kuin tetris-pelissä."
"Liikenteessä täytyy olla todella varovainen. Esim. moottoriteillä ei tiedä, mitä tulee vastaan: se voi olla toinen autoilija ajamassa väärään suuntaan tai kuormasta pudonnut sika. Talvella teiden jäätyessä autoilu saattaa muistuttaa curlingia ja kolarit ovat tavallinen näky, sillä kesärenkailla ei jäätyneelle moottoritielle pitäisi olla asiaa."
"Pekingin liikennesääntöjen mukaan ilman moottoria liikkuva kulkija on AINA liikenneonnettomuustilanteessa syytön. Jos paikalle tullut poliisi kuitenkin määrittelee autoilijan/moottoripyöräilijän syyttömäksi onnettomuuteen, voi tilanteesta tulla varsin mielenkiintoinen vakuutuslain edessä."
Kävely
Metro
Linja-autot
Taksit
Pyöräily
Yksityisautoilu
Keskuslämmitys on Pekingissä päällä kalenterin mukaan neljän kuukauden ajan. Lämmitysajanjakso on 15.11 - 15.3. Jos kylmyys on alkanut aiemmin tai jatkuu myöhemmin, monet ulkomaalaisten suosimat asuntoalueet ja parhaat hotellit ovat saanet noin viikon jatkoaikaa ennen ja jälkeen. Palelijoille suositellaan lämpimiä yövaatteita, sisäjalkineita ja sukkien käyttöä.